Viimeisestä kiittäen: Nuuskamuikkunen

2.9.2013

Vuosi sitten heinäkuussa käsitin, että firmani kaatuu. Oltuani sen kanssa naimisissa kolme vuotta, tuntui kuin olisi avioeroa tehnyt: surullinen, pettynyt, haikea ja väsynyt olo. Maailma täynnä uusia, typeriä, vaikeita asioita joita piti palkatta hoitaa vaikka mieluummin olisin vain nukkunut. Tässä kohtaa rakkaat ystäväni, sen sijaan että olisivat tarjonneet tuopin, sanoivat: tule Talolle. Vuodeksi antoivat työpöytäpaikan maan siisteimmässä toimistokollektiivissa, antoivat yhteisön ja rohkeita ihmisiä joista ottaa mallia silloin, kun tuntui että kaikki on jo takana. Antoivat hittovie jokinäkymän!

 

Kulunut vuosi sisälsi paitsi ihan kunniallisen firmasta irtautumisen, myös paluun yliopistolle. Gradun teon kannalta Talon huonoin puoli on Talon paras puoli, ja sen olemassaolon syy: vilinä ja puuha, ihmiset tulevat ja menevät. On oltava jatkuvasti tilanteen tasalla, ja varauduttava tervehtimään uutta residenssivierasta tai kansanedustajaa. Tutkimustyötä pitäisi tehdä kirjaston hiljaisuudessa.

 

Silti Talo auttoi kandini valmiiksi ja graduni lähes valmiiksi. Kun joutuu tyhjän päälle tai työttömäksi, on tärkeintä että voi mennä johonkin; että voi riisua pyjaman ja laittaa ripsiväriä, pakata lounasrasian ja lähteä kotoa. Sen Talolla tiesivät. Minulla on ollut vaihtoehto ja olen ollut tervetullut, ja se tuntuu hemmetin kivalta. 

 

“Aktiivinen vuorovaikutus ja viihtyisä ympäristö antavat vahvat puitteet luovalle työlle. Haluamme jakaa yhteisön hengen, rajapintojen kohtaamisen ja uudet näkemykset myös muiden kanssa.” Totta on tuo, mitä etusivulla seisoo. Lopputyöni lisäksi olen tehnyt 50 opintopistettä, pari lehtijuttua, kymmenkunta tanssikeikkaa, aloittanut laulutunnit, toiminut lapsenlikkana, osallistunut taidekollektiivi Taidevaaran kehittämiseen ja tehnyt performanssia ja elämäni ensimmäisen tanssisoolon sekä oppinut taas hiihtämään. Ei ole vaikeaa arvata mistä draivi on peräisin kun ottaa huomioon, että olen saanut työskennellä samassa tilassa mm. käsikirjoittajan, tekstiilimuotoilijan, elokuvaohjaajan, toimittajan, kirjailijan, runoilijan, dramaturgin, muutaman kuvaajan ja kuvataiteilijan sekä Päivin, Miikan ja Akun kanssa. 

 

Viime juhannuksena tutustuin Talolla residenssivieras Bill Crandalliin, ja kutsuin hänet kesäretkelle perheeni saareen. Eteläsuomalaiset kalliorannat viehättivät washingtonilaista valokuvaajaa, eikä vähiten siksi, että hän tunnustautui uskolliseksi Tove Janssonin lukijaksi. Itse löydän Muumi-kirjojen tunnelman yllättäen keskeltä lappilaista kaupunkiarkea: kuin Muumitalo, Talo kokoaa kodittomat ja matkalaiset, epätäydellisyydessään ainutlaatuiset, ja tarjoaa turvallisen paikan missä säilyttää hillopurkkeja. Samalla tulviva joki uhkaa ja viettelee: Talo yksin ei riitä edes Muumiperheelle itselleen vaan usuttaa heidät kohti maailmaa ja seikkailua.

 

Niinpä nyt astun levänneenä uuteen syksyyn, sanon heippa ja jätän keltaisen Talon. Mutta asukkaat tapaan pian taas.

 

Stina Varkkola
 

Kimppu 

Talo avaa aistit Rovaniemen kulttuurille

25.2.2013

Rovaniemen kaupungin vapaa-ajan lautakunta on julkaissut uunituoreen esitteen Avaa aistisi kulttuurille. Kaupungin kulttuuriannin esittelyn joukkoon on päässyt maininta Rovaniemen luovien alojen residenssistä.

 

“Talo tarjoaa myös muualta tuleville mahdollisuuden asettua hetkeksi arktiseen ja inspiroitua innoittavasta yhteisöstä.” Näin on, tänne siis!

 

Residenssin vuosi 2013 on lähtenyt hyvin liikkeelle

20.2.2013

Talvisesta Talosta kuuluu taas! Maaliskuun alkaessa residenssi viettää ensimmäistä syntymäpäiväänsä vilkkaan vuoden jälkeen. Vieraat ovat olleet kerta toisensa jälkeen ihastuttavia ihmisiä. Uusia sidoksia Lapin, lappilaisten ja vierailevien luovien ihmisten välille on syntynyt monella tasolla.
 

Arktinen residenssimme saa suunnitelmien mukaan jatkoa pilottivuoden jälkeen. Pieniä muutoksiakin on tapahtunut, joista yksi koskee kustannuksia. Olemme ryhtyneet perimään vuoden 2013 residenssivierailta maksua, joka on 100 € kuukautta kohden. Tämä pitää sisällään niin residenssiasunnon kuin Talon työskentelytilat yhdenvertaisine etuuksineen meidän muiden Talossa työskentelevien kanssa. 
  

Pidemmittä puheitta, tervetuloa Taloon!
 

 

2013

Viikon vinkki työnteon tehostamiseksi

16.5.2012
( Yleinen )

Jos luova työ ei suju, niin palapelin rakentaminen voi olla hyvä keino ajatusten kokoamisessa.

 

Haluaisitko Sinä tulla residenssivieraaksemme heinä-elokuussa?

14.5.2012
( Yleinen )

Heinä- ja elokuun vieraat eivät pääsekään residenssiin. Niinpä kesän upeimmat kuukaudet: valoisat ja lämpimät, vapautuivat. Joenrantaterassilla on ihana tehdä töitä, pulahtaa välillä veteen ja grillata ilta-auringon paisteessa.

 

Haluaisitko Sinä tulla silloin residenssivieraaksemme? Vai tiedätkö jonkun, joka haluaisi?

 

Lähetä vapaamuotoinen hakemus, CV, työsuunnitelma ja työnäytteitä. Kerro meille, kuka olet ja miksi haluat tulla Taloon. Kerro myös, mitä pohjoinen Sinulle merkitsee.

 

Lähetä hakemuksesi sähköpostitse osoitteeseen katariina@flatlightfilms.com tai osoitteeseen Talo-residenssi, Kiviniementie 10, 96400 Rovaniemi. 

 

Hei hei jäät!

8.5.2012
( Yleinen )

Jäät hävisivät, vettä näkyvissä! Muutama ohilipuva jäänokare yrittää muistuttaa kesän vielä hetken viipyvän, mutta silmät kiinni kuulee vain liplatusta. “Kyllä se sitten helpottaa, kun jäät lähtee”, kertoo vanha kemijärveläinen sananlaskukin.

 

Iltapäiväkahvilla Sampon kanssa

28.4.2012


 
Huhtikuu oli lyhyt kuukausi. Pääsiäinen, vappu ja aika paljon töitä. Kuukausi kului kuin pikakelauksella, eikä siinä ehtinyt edes juoda kunnon iltapäiväkahveja residenssivieraamme Sampon kanssa.
 
Onneksi kuitenkin vielä residenssiajan viimeisenä arkipäivänä ehdimme korjata tämän vääryyden. Oli hauska jutella ja kuulla Sampolta, miten hänen aikansa Talolla oli mennyt. Kuukausi oli ollut tuottelias, ja kiirettä oli pitänyt hänelläkin, sillä meneillään on ollut monta projektia yhtäaikaa.
 
Residenssiajan tuloksina oli syntynyt muun muassa pieni mies, nukke, joka on Sampolle uusi työväline. Pukusuunnittelijan kanssa yhteistyössä toteutettu nukke, jonka käsiä ja jalkoja voi liikutella ja ohjailla, tulee todennäköisesti esitykseen, johon Sampo on tehnyt Talolla klovni-tekstejä. Talossa oloaikana esityksen työryhmääkin on saatu kasaan.
 
Kiireisenä hänet on pitänyt myös Hiljaisuus-festivaalin suunnittelu ja pohjustustyö Agit Cirkin kanssa. Residenssissä on syntynyt myös uutta materiaalia soolotyöhön, jota pääsee kokeilemaan Houkutus-esityksessä Kauppayhtiöllä 27.4.2012.
 
Sampo pohti, että töiden tekoa on edistänyt muun muassa se, että on poissa normaalista asuinympäristöstään. Kun ystäväpiiri on pienempi, jää enemmän aikaa keskittyä töihin. Samoin yllättävän paljon tekee myös se, että Talosta erillään olevassa residenssiasunnossa ei ole nettiä. Netissäoloaika on siis rajallinen, minkä takia käyttö järkeistyy ja tulee tartuttua asioihin.
 
Jäiden lähdön näkemättä jääminen jäi hieman harmittamaan miestä, jonka työpöydän vierellä olevasta ikkunasta on näkymä suoraan Kemijoelle. Hän kun ei ole ikinä onnistunut missään näkemään jäiden lähtöä, mikä on ollut hänen haaveensa ihan pienestä asti.

Samppanjalaseista

15.3.2012
( Yleinen )

Jo useita viikkoja kahvipöytäkeskusteluja ja sosiaalista mediaa on kuohuttanut kysymys siitä, kuinka monta samppanjalasia Talolla oikeasti onkaan. Eri lähteiden mukaan kun laseja on joko 90 tai 150 kappaletta. Kysymykseen on aika tullut vastata, samppanjalasikatsaus on tehty empiirisiin tutkimuksiin ja haastatteluihin nojaten.

 

22/150

 

Talolta laseja löytyi seuraavasti:
Vasen yläkaappi: 54 kappaletta
Oikea yläkaappi: 6 kappaletta
Hylly: 38 kappaletta
Ulkovarasto: 12 kappaletta
Yhteensä: 110 kappaletta

 

Päivillä kotona hoidossa: noin 40 kappaletta.

 

Residenssiasunnossa: 6 kappaletta

 

Kaikki yhteensä: noin 156 kappaletta samppanjalaseja

 

Tässä valossa voidaan todeta että kummatkin lähteet olivat osaltaan oikeassa. Aku jätti laskujen ulkopuolelle Päivin, residenssiasunnon ja ulkovaraston lasit. Ja unohti laskuistaan kahdeksan.

Vieraskynästä

14.3.2012
( Yleinen )

Ensimmäinen viikko residenssityöskentelyä takana.

 

On ollut merkillistä totutella ajatukseen, että aika jonka olen (työ)päivääni varannut, on halutessani ainoastaan kirjoittamista ja siihen liittyvää oheistoimintaa varten. Se on mahdollista vain kun on poissa oman arjen askareista.

 

Työrutiini uudessa ympäristössä on hakenut muotoaan. Tänään työpäivän aloittaminen venyi poikkeuksellisesti myöhään iltaan.

 

Suoritin äsken virallisen koeajon residenssiin kuuluvan potkukelkan kanssa. Viimeisimmästä potkurikokemuksestani on ottanut aikaa varmasti sen kaksikymmentä vuotta. Mutta sen minkä nuorena oppii, niin…?

 

Vauhti kiihtyi alamäessä yllättävän kovaksi. Tuuli humisi korvissa, aistit terävöityivät tien kaartaessa jyrkästi kohti jokivartta. Pudotin painopistettäni alemmas, nyt täytyy olla tarkkana. Nauratti.

 

Tuona hetkenä tajusin olevani residensseilyn ytimessä: kello ja kalenteri hukassa, potkukelkka alla, tähtitaivas kattona. Niin, ja matkalla töihin!

Pöydän identiteettikriisi.

11.3.2012

Päivi löysi viime kesän alussa Tuhat tori -kirpputorilta tyylikkään pöydän rungon. Pöydän ostaminen jäi tuolloin vain ajatuksen tasolle, kunnes nyt yhdeksän kuukauden jälkeen törmäsimme samaan viehättävään muoviseoksiseen mööbeliin ja nappasimme sen Talolle. Uuden lasin teettämisen ja kunnonpuhdistamisen jälkeen tämä viehättävä huonekalu on lähes onnellinen. Sitä vaivaa vain pieni identiteettikriisi – kuka minä olen?

 

Onko pöytä tuttu? Tietääkö joku pöydän suunnittelijaa? Auta pöytää löytämään itsensä!

 

Table